keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Ei mitään tärkeää sanottavaa
Ei mitään velvollisuuksia. Ei tarvetta nousta aikaisin. Jokainen päivä tuntuu perjantailta. Perjantain hohto tuntuu katoavan hiljalleen. Ainoa ero tiistain ja perjantain välillä on ystävieni aikataulut. Aamuisin niillä on aikainen herätys ja päivisin koulua. Tänään oli hyvä päivä. Näin L:n jo viideltä, mikä on nykyään huikea saavutus. Sillä kun tuppaa olemaan taipumusta päivänukkumiseen. Join herkullista kahvia ja kuulin juttuja. Sellaisia juttuja, jotka eivät ole välttämättä mukavimmasta päästä. Halusin kuitenki kuulla ne. Ympärilläni on tapahtunut kaikkea. Juoksimme eri kaupoissa mausteiden perässä. Katsoimme sarjoja ja joimme teetä. Tuntui elävältä. Tuntuu edelleen. Lettuja tähän aikaan vuorokaudesta. Herkullista. Aamulla aion herätä aikaisin, vaikka ei ole mitään syytä. En halua laiskistua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti